Tässä onkin ollut piiitkä aika väli kun oon viimeeks kirjotellu. Pikakatsaus jokaiseen päivään:

Tiistaina:

Menin yksii bileisiin. Olin yllättyny kutsusta koska oltiin sen jätkän kanssa kavereita joskus kutos luokalla, nyt ollaan päästy jo ysiltä. Bileissä oli kuitenkin mainio meininki, ja alkoholia upposi mukavasti. Oudointa siinä oli että porukka josa hengailin, siinä oli Neea niminen tyttö. Olimme tunteneet kymmenen vuotta, emmekä erityisemmin tulleet juttuun. Nyt yhdessä päivässä olimme kuin parhaat kaverukset, istuimme sylitysten ja pidimme hauskaa. Olin arvioinut hänet niin väärin. Tutustuin myös uuteen ihmiseen, nimeltään Anssi. Erittäin mukava persoona, haluaisin ehdottomasti tutustua lisää. Ihastuin hänen persoonaansa :)  Tulin bileistä kuudelta aamulla

Keskiviikkona: Pink- KAISANIEMI <3 ! wuhuu. Aivan mahtava konsertti helsingissä. Pink on törkeen hyvä (: Vietettiin yks elämäni parhaista päivistä, Elsan ja Lilin kanssa. Vaikka mokasinkin, ja menin Pinkin konserttiin Slipknot huppari päällä. haha, miten niin ErNu. Keskiviikkona oli myös nimipäiväni. OnneaOnnea minulle ! Sain papalta 20 euroa, ja mummilta terveisiä, äidiltä ja isiltä karkkipussin.

Torstaina - Aada lähti meiltä himaan, kattelin supernaturaleja ja nukuin. Istuin saunassa foliot päässä ja yritin pestä harmaaksi menneitä hiuksiani (kampaajalla kävi moka). Relasin siis koko päivän. Ja leikkasin lopulta naps vain omat hiukseni XD lyheni monta monta senttiä

Eilen ja tänään:

Kävin kampaajalla, lyhensi hiuksiani 15 cm. Sen jälkee vielä ite leikkelin parempaa mallia (omasta mielestäni XD). Hiuksista tuli aika, no mielenkiintoiset :---D 

Olin partyissa. Lohdutin surullisia ystäviä, kuuntelin musaa, biletin ja tanssin, saatoin känniläisiä kotiin ja etsin kadonneita tavaroita. Niin typerältä kuin se kuulostaaki, minulla oli hauskaa. Mutta etsin kokoajan katseella Mikaelia. Olin varma että hän saapuu paikalle. Keksin tekosyita, mennään penkeille, mennään tonne. Jotta voisin etsiä koko paikan läpi. Häntä ei näkynyt, ei missään. Surin mielessäni, ja join alkoholia. Tuli tunne että nyt tänne sitä viinaa. Join ja Join ja surin. Miksi, en löytänyt hapuilevaan katseeseeni häntä olleskaan ): kuinka surullista.

Tänään olen pohtinut menisikö taas partyihin, maksaisi lipun ja kaikki menisi tonne koleeseen ilmaan vain hänen vuokseen. Tietysti tekisin sen. Mutta mutsi kielsi. Ja toisaalta on ehkä ihan hyvä, mikä pettymys se olisi kun hän ei kuitenkaan olisi paikalla. Tänään oli horoskoopit niin ihanat, lupaili että kuinka romanttinen ilta tulossa. Siltäpä juuri vaikuttaakin >::::

Helvetti miksi näin kävi? Mikä on kohtalo, mitä mun pitäs tehä? Mä en tajuu, mä pidän liikaa hänestä. Oli varmaan liikaa pyydetty saada edes kerran vielä katsoo häntä suoraa silmiin ja nähdä se maailman ihanin hymy. Tai kuulla maailman ihaninta ääntä kun hän puhuu.

Aattelin nyt masentuu ja parkua himassa, oon aika säälittävä ANTEEKS

----- Erica^^

Alan vihdoinki olee parempaa päin. Otin niskatuen pois, polven mustelma nyt on vielä, ja häntäluu särkee pitkään istuessa. Selvisin yllättävän vähällä noista, ratsastusonnettomuus sekä mopokolari samana päivänä huhhuh. Mulla on ihan varmasti taas suojelusenkeli ollut mukana =) 

No mut tota juu tän päivän saldo. Kävin kampaajalla, nyt sitte lyheni hiukset muutaman centin, tuli alta ihan mustaks ja päältä ihan blondi. I like it (: Vielä en räpsi kuvia kun on ihossa kiinni tota mustaa väriä, ja toistaiseksi takaa vähän harmaan sävyinen. Kuulemma ekan pesun jälkeen homma hanskassa. Muutenkin tuppaa kyl vähän kampaajalla aina käymää nii että ne laittaa kaikki tököttejä täytee ja kaikki hiukset menee niin järjestelmällisesti ja kestää että hiukset asettuu.  Joten huomennahan sen itse tuloksen näkee.

Nyt meni kuitenkin tämän päivän blogi vähän harhailuun. Piti kirjoittaa taianomaisesta illasta mikä meille on tänään tulossa (::

Eilen katselin telkkaa, tuli mielenkiintonen ohjelma levitoinnista. Kiinnostais ihan sikana tietää miten se on mahdollista. Uskon että se on silkkaa taikaa vain.  Tulostin itselleni meditoinnin ohjeet, pitää illalla kokeilla. Meditointia oon kuitenki jo pidemmän aikaa täs harkinnu ja nyt tuntuu siltä et oon varmaan valmis siihen. Jos Elsa ilmestyy tänne, niin eiköhän sitten spiritoida ja taroilla myöskin.

It's a kind of magic
It's a kind of magic
A kind of magic
 

Voinhan myöntää, että ennen olin häijy,
Turhaan noidaksi he eivät kutsuneet,
Mutta enää sellainen
Paha velho ole en,
Mä kadun ja vaihdoin asenteen,
Juu,
Niin!

Ehkä himpun verran tunnen taikatemput
Olen homman sen mä aina hallinnut
Tässä kohtaa naura et
Jos jotain tarvitset
Sielut surkeat multa avun saa
 

Erica^^

Mun on pakko tulla purkaa mun teiniangsti tänne. Vihaan itteäni, en oo yhtää ees siedettävän näköne, mul ei oo ees menettelevää ääntä, mul ei oo kivaa luonnetta eikä mitään.  Häpeen ja vihaan olla minä )== Mut päätin nyt et mul ei oo mitää menetettävää vaik tappasin itteni. Kuulin semmosest kasvista, tai siis huumausaineesta. Mil saa mielettömät hallusinaatiot, ja mun yks tutun tuttu myy sitä. Aattelin kokeilla, mitä voin menettää. Se on aika semmone ettei sitä oo tutkittu, ni se ei kai sinänsä voi olla laitonta en oikee ees tiedä eikä kiinnosta. Aattelin et enää pitää keksii joku kaveri joka voi kans vetää, tai edes vahtia mua...

Mut takas angstii ni Löysin tommosii tekstipätkii kappaleista jotka kuvaa niin mun elämää;

Sad Erica^^

En ole vähään aikaan kirjoittanut. Oikeestaan n. viikkoon. Päätin nyt sitten tulla päivittämään tietoja.

Oltiin keskiviikkona uimarannalla. Elsa kaatui mopolla, ja kaikki nuoret pällistelivät siinä. Voi että nolotti, kuulemma piti painaa jarrua mutta meni kaasupohjaan. Sitte olin yhellä jannella, mun ystävällä, jonka kaa ei oltu pitkään aikaan nähty se oli ihan mukavaa. Yöuinnillaki käytiin. Oon tehny tässä välissä vaikka mitä, käynyt mökillä ja muutenkin kaikkea hyvin epäjärkevää. Alkoholikin on maistunut. Ja hain ponit kotiin laitumelta, oli meinaan jotenki toinen niistä onnistunu polttaa naamansa.

No anyway Näin torstaina jännittävää unta. (En ole käynyt tätini ratsastuskoulussa piiitkään aikaan, lempihevoseni lähdettyä sieltä. Suunnittelin ensin tuntia viikonlopulle siellä, mutta peruin sen. ) no kuitenkin takaisin siihen uneen. Unessa olin kuitenkin menossa tätini ratsastuskouluun. Ratsastin 2 tuntia maastossa, hevosella jonka kanssa en oikeen tullut toimeen. Kirjavalla, pikkumaisella tammalla. Me emme vaan tulleet juttuun, ei hevosessa mitään vikaa. Maasto ei siis oikeen sujunut hyvin.

No sitten takaisin realityyn. Elikkä perjantaina, aamulla puhelin soi, soittajani on täti. Mietin että huhhuh, juuri niinkuin unessakin. Hän kysyy minua ja ystävääni kahden tunnin maastoon. Mietin että onpas hassua juuri niinkuin unessa, vaikka tosin ystäväni ei ollut maastossa mukana joten ehkä se ei ollut enne uni. Lähdemme sitten illalla matkaan. Ystäväni lähtee edeltä, koska minun viritetty moponi ja tyylini kaahata, saisimme nopeasti hänet kiinni. Vartin myöhemmin lähtöön päässeenä, saavutin hänet n. puolessa matkassa. Juuri ennen kuin käännyimme hiekkatielle. Hiekkatiellä kaverini sitten pistää vauhtia oikeen huolella, kaasu pohjassa ajaa ja pölyä vaan lentää niin etten itse edes näe kunnolla eteen. Ensin siunailin mielessä että kuinka lujaaa toi hullu oikeen ajaa. No sitten mutkan takaa tulee auto, ystäväni Elsa väistää autoa ja kaatuu. Itse ehdin vain nähdä ystäväni mahallaan, skootteri päällään. Aika tuntui ikuisuudelta kun yritin väistää ystävääni, tietty oikealle kun auto oli vasemmalla. Mutta menetin skootterin hallinnan ja paiskaiduin ystäväni skootteria vasten. Oma skootterini törmäsi vielä minuun. Nousin ylös salamana, ja aloin miettiiä mitä nyt tehdään. Yritin viimeiseen asti virnistellä että ei sattunut, sillä en halunnut poliiseja paikalle viritetyn moponi takia. Kaverini lähti tikattavaksi ja lohjan sairaalaan. Sen mopo meni ihan paskaksi, lunastus kuntoon. Mulla lähti maalit, rattilukko ja valot ei toimi mutta kyllä se eteenpäin kulkee.  Ajoin pikaisesti tädin ratsastuskoululle.

Päätetttiin sitten että kyllä mä oon ihan ratsastuskunnossa. Enhän tahtonut olla sellainen pienestä valittava, joten vaikka jalkaa kolotti aika pahasti, päätin kiikkua hevosen selässä läpi maaston kunnialla. Sain kaikenlisäksi Petran, joka on luotettava poni. Meillä tosiaan vaan ei sen kanssa oo koskaan synkannut. Maasto meni kohtuu hyvin oltiin jo melkein perillä. Minä tulin hännillä. Kuulin edessäni olevan huutavan jotain kaatuneesta puusta, ja huomasin muiden lähtevän reippaaseen laukkaan. Kannustin innoissani että whau, laukkapätkä ponille liikettä. No nopealla ratsullani olin taas edellä menevässä hevosessa kiinni. Meitä oli siis ´neljä. Johtoa pitävä hevonen Geisha, oli muita huomattavasti nopeampi, trakehner risteytys. En nähnyt sitä ollenkaan. Toisena tuli Rocky, vaalea torihevonen. Se Hyppi ja pomppi, jotain riehui siinä. Sen jälkeen tuli Rita, eestinhevonen. Ratsuni Petra juoksi Ritassa kiinni, kun lopulta sain vähän väliä jouduttiin siirtymään raviin että pystyimme kulkemaan. Yllättäen Rita pysähtyi ja hyppäsi mielettömän loikan. Tietty Petrakin pysähtyi kuin seinään. Katsoimme molemmat kuluvien sekunttejen ajan, kaatunutta puunrunkoa joka peitti reitin. Nyt vasta ymmärsin mitä aikaisempi kommentti oli tarkoittanut. Esteratsuni ponnahti hillittömään loikkaan ja meni ketterästi  vielä sen yli vaikka hyppäsi paikaltaan. Minä kuitenkin, esteitä vihaavana, lensin sieltä ku leppäkeihäs. Löin häntäluun ja polven ikävästi. Niskassa ja koko selkärangassa tärähti kivuliaasti. Purin hampaita yhteen kun meinat kyyneleet päästä kun katsoin pakenevan ratsuni takajalkoja. Lopulta aloin kuulla muiden huutelevan vointiani. Nousin ylös, ja jotenkin en edes muista miten se tapahtui, ehkä menin jonkun sortin shokki tilaan. Olin yllättäen takaisin hevosen selässä, yritin kulkea loppumatkan kevyessä istunnassa. Kun muut naureskelivat miten taas saatoin paskoa häntäluuni. Tosiaan uneni oli siis käynyt toteen. Olisi vain pitänyt luottaa itseensä.

Kotimatka tallilta olikin oikein ihana. Tallilla yritin vaan pitää naaman peruslukemilla ja sanoa ettei satu enään mihinkään. Omistaja kuitenkin laittoi jääpussin perseeni alle kun lähdin matkaan, huonokuntoisella skootterillani. Heti pihasta päästyäni parahdin itkuun ja aloin etsiä puhelinta jotta voin soittaa jonkun auttamaan. Puhelimeni oli rikki, ja kotona. Kuinka saatoinkaan unohtaa sen. No jatkoin matkaa, itkin täysiä koko kotimatkan ja jokaikisen töyssyn kohdalla parahdin huutamaan kipua.

Kotipihalla sain juuri ja juuri mopon pystyyn. Otin kypärän päästä ja loppuillan loikoilin sohvalla kärsimässä. Tekstasin ystävälleni joka ei myöskään ollut missään parhaassa kunnossa.

Tosiaan eilinen ei ollut lemppari päiväni.

Tänään nukuin pommiin, heräsin vähän yli 11 puheluun. Soittaja oli kosmetologi, jolle minun oli tarkoitus mennä kulmien nypintään tänään. Aika oli tietty 11. Kiireen vilkkaan sinne ja kärsin koko aamun niskakivuista ja siitä kun kulmiani ja ripsiäni sörkittiin. Kauneuden eteen pitää kärsiä, eihän se tuntunut edes pahalta niska ja selkäkipuihin verrattuna. Olen myös saanut pieniä näkyjä tänäänkin. Tyyliin mitä kosmetologi sanoo tai tekee seuraavaksi, se oli jotenkin erilaista normaaliin verrattuna. Huvittavaa oli että meinasin reagoida tilanteeseen ennenkuin se edes tapahtui. Toivottavasti loppupäivä kuluu paremmin.

Erica^^

On taas vaikeeta, kun ei tiijä kuka ystävistä puhuu totta kuka ei. Rehellisyys on kaikist tärkeintä, mut entä jos et tiijä kuka niistä puhuu totta ! 

Kaksnaamast frendii ei kukaa haluu, mut sen voi kuitenki peittää hyvin. Kaksnaamasuuden idea on se et se on sulle niin erilainen, puhuu ihan toista.

Tänään siis kaveri soittaa mulle. Kaverin nimi on Karita. Karita kysyy voinko olla huomenna. Vastaan en voi, koska oon sannan kanssa. Se siellä vänkää vastaan se karita, että eikö kävis. "Voin olla teijän kummanki kanssa, ei haittaa" Mietin hetken, selvä, onhan mulla ikävä Karitaa muutenkin<3 Sanon että varmistan vielä sannalta. Puhelu Sannalle. Ja selviää että Sanna ei todellakaan Halua Karitaa mukaan juhlimaan. Olimme suunnitelleet tätä päivää, siis huomista, Sannan kanssa kuukauden. Pilalle menneet synttärit, päätettiin viettää uudestaan, ihan kaksin. Nyt Karita haluaisi mukaan, ja haluaisi että oltais ihan vain meillä kolmin juteltais. Päinvastoin kuin meidän suunnitelmat. Sanna sanoo jyrkän ei. Mietin miten kertoisin Karitalle joka tulee pettymään. Sanon Sannalle että soittaa sille ja pahoittelee tosi paljon. Sanna sanoo että tietty soittaa, koska ei halua minulle ongelmia jos ei itse tule toimeen Karitan kanssa. Sannan mielestä Karita on niin kaksnaamainen.

Sanna soittaa takaisin minulle, ja kertoo että Karita on erittäin loukkaantunut nimenomaan minulle ja vähän hänellekkin. Mietin että onpa ikävää.

Sitten yhtäkkiä Karitan kaveri, myös minun ja Sannan kaveri, soittaa ja aukoo päätään siitä kuinka tyhmiä ollaan jne. Aliisa Yrittäen pilata meidän suunnitelmat. Sanna siellä ihan ihmeissään ja mykistyneenä.

Sen jälkeen Sanna raportoi tästä minulle. Sitten käsken sanoa suorat sanat, eihän asia hänelle kuulu.

Sitten yllättäen Sanna kertoo, että Karita onkin loukkantunut toisesta syystä. Kuulemma Henni meidän yhteinen ystävä, on kertonut kaikkea kuinka olen haukkunut, ja sanonut etten halua nähdä Karitaa. Olen ihan kauhuissani, se ei todellakaan ole totta. Suutun tosi paljon ja otan heti asian puheeksi Hennin kanssa.

Sen jälkeen Aliisa sanoo vain sekoilleensa ja pyytää anteeksi käytöstään.

Sitten takaisin minun avautumiseen. Henni vilpittömän kuuloisena ihmettelee, ja kertoo ettei se ole totta. Sanoo mitä oikeasti sanoi hänelle, voi näyttää viestit ja lupaa että puhuu totta.

Sitten laitan hennin luvalla, Karitalle kommenttia että mikä tää koko sekaannus on saa vähän selittää tilannetta.

Henni kertoo että Karita oli tänään sanonut että ei voi olla hänen kanssaan, koska on menossa yhdelle kitta kaverilleen. Ihmeissäni sanon että Karita on vinkunut Sannalta koko päivän että pääsisi meidän kanssa. Silloin Henni kummastelee että mitä, sittenhän Karita Valehteli.

Sitten en jaksanu tätä seläntakana puhumisen paskarumbaa. Kirjotin Karitalle hirveän litanian että mikä on totta ja mikä ei REHELLISESTI. Samoin kilautin Sannalle, kilautin Hennille ja kerroin tilanteen ja faktat. Nyt puhelin on soinut kokoajan, siellä soittelee Karita. En halua vastata kun on kiireitä muutenkin ollut. Haluan hänen lukevan eka kommentit ja miettivän vähäsen. Soitan illalla takaisin ! 

Huhhuh mikä päivä. Aamulla aikasin, 3 tunnin yö unilla, kävin aitaamaan laidunta naapurissa luomutilalla. Sitten ajoin hakemaan tätiäni, mun idolia, yhdeltä paikkakunnalta. Sen jälkeen suuntasin toiselle paikkakunnalle, hakee hevoset toiselta tallilta. Sitten vein hevoset siihen naapurin luomutilalle laiduntamaan. Sitten viritin paimenen. Lähdin viemään tätiä kotiinsa, ja kuvasin hänen hevosia laitumella. Mokkapalaa vähän naamaan ja sen jälkeen kotia. Ja mutsi lähti hakee akkua eri paikkakunnalta taas. Nyt menen vielä tallille naapuriin, laittamaan sähkön toimintaan ja kantamaan vettä joesta. Huoleton on hevoseton voin kertoa ! 

Sain vihdoin kulmien nypintään ajan varattua ! Ja sain uuden idean mitä teen hiuksille, huomenna sitten kampaajaa varaamaan. ^^ mutta nyt tallille :) 

Erica^^